Kolmen oksan puu

Saatatte ehkä päätellä, että olen post-it-lappujen suuri fani. Blogia ei kuitenkaan sponsoroi yksikään lappuvalmistaja, mutta olen tainnut oppia lappusten käyttöön jo vuosituhannen vaihteen it-bisneksessä. Nyt on tarjolla puuhaa, johon sain motivaation, vinkin ja kokeilumahdollisuuden ihan sote-alalta, perheneuvolasta.

Arjessahan usein käy niin, että sitä vaan mennään ja selvitään päivästä toiseen, eikä siinä ehdi sen enempiä mietiskellä suuria visioita ja missioita - eli perheen tai parisuhteen tavoitteita. Hukataan tieto siitä, mitä se toinen aikuinen ajattelee, kuvitellaan että kyllähän me samaa halutaan ja lapset menee siinä sivussa. Yhteisiä ajatuksia voi kuitenkin jakaa muutenkin kuin tuntikausien setvimisellä ja terapialla - ei toki syvällisesti yksityiskohtiin mennen, mutta ainakin alustavasti.

Välineiksi tarvitaan vähintään A2-kokoinen paperi tai kartonki (neljä tavallista kopiopaperia) tai sopiva määrä sitä seinäpinta-alaa. (Voitte kuvitella, että en todellakaan ole sisustusihminen näillä tavoilla käyttää seiniä ja ovia.) Ja sitten tietysti niitä lappusia. Meillä toimi kolme eri väriä, mutta tässä pärjää yhdelläkin.

Ensin tehdään puu, jossa on kolme oksaa. Sen voi piirtää, sen voi askarrella kartongista alustalle - tai mikä nyt on sopivin tapa. Selkein on simppeli ristin muotoinen: latva ja kaksi sivuoksaa. Yksi oksista on perheen positiiviset asiat, yksi negatiiviset ja yksi yhteiset toiveet ja tavoitteet. Minua miellytti tapa, jossa toiveet ja tavoitteet ovat latvassa.

Sitten otetaan jokaiselle osallistuvalle perheenjäsenelle kasa lappuja ja aletaan taas estottomasti pulputa kaikkea mieleen tulevaa. Kirjoitetaan yksi asia yhdelle lapulle (ja jos nyt on värierottelufani, niin joka tyyppi eri värille).
1. Perheessä/parisuhteessa iloa tuottavat asiat. Mistä tulee hyvä mieli? Mikä tuntuu mukavalta? Mistä saa voimia jaksaa? Mikä on kivaa?
2. Perheessä/parisuhteessa harmittavat ja surulliset ja kiukuttavat asiat. Mikä vie eniten voimia, mistä tulee surullinen tai kiukkuinen tai uupunut olo. Mitä ei haluaisi?
3. Mitä haluaisit (enemmän)? Mitä toivoisit perheeltä/parisuhteelta? Mistä haaveilet? Mitä olisi kivaa tehdä (yhdessä)?

Jokainen listaa omia juttujaan omassa rauhassa. Kirjoitustaidottomat voivat piirtää tai saada apua isommilta. Meillä tuli jo neljävuotiaalta nerokkaita ideoita ja asioita! Jokainen sitten lätkii omat lappunsa oikealle oksalle joko saman tien lapun kirjoitettuaan tai sitten kun kaikki ajatukset on otettu ulos päästä. Tärkeää on, että kesken prosessin ei aleta arvottamaan, että mikä nyt on oikeasti tärkeää ja onko nyt hienompaa haluta geomageja vai sukellusretkea Australiaan ja onko hienompi ilonaihe syvälliset keskustelut filosofiasta vai makaronilaatikko ketsupilla.

Kun kenellekään ei tule enää mieleen mitään, niin aletaan koota. Oksa kerrallaan katsotaan, että mitä kaikkea sinne tulikaan. Jos useampi perheenjäsen on kirjoittanut samanlaisia asioita, ne voi laittaa samaan nippuun. Yhdessä käydään läpi ja huomataan sekä itsestäänselvyyksiä että yllätyksiä, havaitaan eri näkökulmia samaan asiaan, tai kaikkien yhteinen toive.

Sitten voi  saman tien miettiä yhden asian, tai jos voimia riittää niin yhden joka oksalta, ja alkaa miettiä mitä voisi tehdä joko poistaakseen harmiasian, lisätäkseen iloasioita tai saavuttaakseen tavoitteita ja haaveita. Tai vaihtoehtoisesti jättää asiat hautumaan, puun esiin jotta siihen voi palata ja lisäillä uusia mieleen tulevia juttuja.

Meidän puutyötalkoissa löytyi muun muassa yhteinen toive: enemmän ulkoilua ja metsään. Minä olin kuvitellut, että eivät nuo lapset minnekään metiköihin halua rämpimään, vinkuvat vaan kun tulee kylmä ja märkä ja tylsä, joten se oli ihan oikeasti yllätys! Toiveissa oli myös omaa aikaa vanhemman kanssa yhteisen perheajan lisäksi - ja vanhemmilla sitä omaa aikaa kahdestaan. Toisaalta ilon aiheista löytyi hyvin yksinkertaisia asioita, kuten yhdessä pelaamista ja leikkimistä ja esikoisen listaamana se, että isi ja äiti rakastaa toisiaan.

Ärsytyksissä yllätti se, että noita lapsiakin harmittaa sekasotku kotona - luulin että kun ei ne mitään itse sille tee, niin se on ihan sama, ja minä olen ainoa joka siitä kärsii. Tällä sain sitten ikään kuin enemmän luvan nakittaa noita tehtäväkorttisulkeisia, kun kerran kaikki haluaa siistimpää, mutta kukaan ei saa ryhdyttyä toimeen. Mitenkään hirveästi ei yllättänyt, mutta vähän nolotti kyllä, että äidin huutaminen oli siellä harmittavissa asioissa.

Meidän puu on nyt jääkaapin ovessa, ja osa lappusista on hoidettu, osa on tipahdellut. Ehkä voisi ensi viikonloppuna ottaa siivoussession lisäksi vähän puun rakennusta ja miettiä myös mitä kivaa tehtäisiin yhdessä. Siihen kuuluisaan synkronoituvaan kalenteriin ja sieltä viikkolukkariin voisi myös oikeasti lisätä niitä yhteisiä kivoja juttuja ja kahden keskeistä aikaa eikä odotella, että joskus tulee se aika, jotenkin automaagisesti sinne ilmestyy yhteinen aika ja kaikki kiva. Toisaalta tällaisen puunhan voisi rakentaa myös ihan itselleen! Tämähän on melkein kuin orgaanisempi ja humanistisempi muoto vanhasta kunnon SWOT-analyysistä.