Tahmalappumetodi

Olen eräässä viiteryhmässäni neuvonut tätä metodia tilanteisiin, kun päässä on vain niin paljon asioita, että mistään ei saa kiinni. Kun väsymys jyrää niin täysillä, että ei ole enää mahdollisuutta valita mistä joustaa, kun ei näe kaikkea. Kun tuntuu että on pakko painaa autopilotilla suorittaen läpi taas tämäkin päivä, vaikka ei oikeasti jaksa. Kun jumittaa itkemään sitä ettei tajua mitä voi tehdä, kun sukkaparin toisessa sukassa on se sisäänmenoaukko ylhäällä ja toisessa alhaalla, muttei edes huomaa sitä että toinen on viisivuotiaan sininen polvisukka ja toinen puolison musta juoksusukka.

Varsinkin äideillä on usein niin paljon ihan vaan kaikkea mahdollista hoidettavaa ja koordinoitavaa ja sovittavaa ja organisoitavaa ja mietittävää ja päätettävää ja konkreettisesti tehtävää, että ne kaikki ei voi mahtua päähän, ja jos mahtuukin, niin ne on täysin epäjärjestyksessä. Jotta asiat hamottuvat ja niitä voi käsitellä, ne on purettava sieltä pois. Itse olen onnistunut hommassa seuraavalla tavalla, ja siinä voi joku ulkopuolinen "palloseinä" olla tarpeen. Ihminen, jolle asiat saa heitettyä ja joka auttaa priorisoinnissa ja luokittelussa.

Ota kasa paperia tai pahvikortteja tai ihan vaan muistilappuja. Minä olen hankkinut mahdollisimman montaa eri väriä post-it-lappuja. Tärkeää on, että ne eivät ole liian isoja. Käytäntö on myös opettanut, että niissä post-iteissä on paras liima, halpisversiot tipahtelevat helpommin. Sitten alat vaan tajunnanvirtatekniikalla kirjoittaa kaikkia asioita, joita pitää tehdä ja joita haluaisit tehdä. Lyhyesti, konkreettisesti. Yksi asia per lappu. Älä ala pohtia asian tärkeyttä tai asioiden yhteyksiä toisiinsa, kiroita vaan. Isot ja pienet suloisessa sekasotkussa. Toistuvat ja kertaluontoiset, sinne vaan ihan kaikki! Typerät ja pienet sekaan vaan - sinne listataan vaikka nenän niistäminen, jos sitä pitää pienikin hetki pohtia. Ihan kaikki mitä mieleen tulee.

Jos tuntuu että pystyy, niin olen käyttänyt eri värejä eri asioille, mutta se ei ole niin tärkeää ainakaan vielä, jos se hidastaa hommaa, ja se vaatii, että pystyisit jo hahmottamaan mitä eri kategorioita on. Tyyliin Koti, Omat, Lasten kodin ulkopuoliset, Lasten kotona, Byrokratia, Oma hyvinvointi, Lääkärit ja terapiat yms. Laskujen maksu ja vastaava (esim. kirjastot), Muut ihmiset - mitä nyt keksitkään. Mutta tämän voi hoitaa myöhemminkin.

Tärkeää on se, että et yhtään mieti mitä pitää kirjoittaa ja miten se liittyy muihin asioihin ja onko se nyt tärkeä tai tärkeämpi. Sitten kun ei enää tule mitään ulos, niin niitä voi alkaa luokitella eri kategorioihin, ja tässä varsinkin on joku ulkopuolinen hyvä apu. Kun on luokiteltu, niin mietitään vähän tärkeysjärjestystä ja kiireellisyyttä, heitetään eri pinoon ne, jotka voi nakittaa jollekin muulle ja ne, jotka ei oikeasti ole nyt niin tärkeitä ja kiireellisiä, vaan voi lykätä jonnekin tulevaisuuteen. Myös ne, joissa olisi apua jostain muusta henkilöstä, voi merkitä.

Niitä lappuja on helpostikin yli sata. Minulla ainakin tulee aina yli sata lappua, joskus kaksisataa. Se auttaa tajuamaan, että tuollainen määrä ei vaan voi toimia, jos ne on kaikki heitetty sekaisin päähän. Mutta kun ne on sieltä ulkona, niin niihin pääsee helpommin käsiksi ja voi saada apua. Jos ne on vaan sun päässä, ehkä osin kalenterissa tai jossain, niin käy helposti niin, että kun yhden muistaa, niin toinen unohtuu ja päätä kääntäessä joku asia jo tipahti pois tai lipsahti kasan alle siellä päässä.

Palkitsevaa on myös se, että sitten voi alkaa konkreettisesti laittaa pois niitä tehtyjen lappuja. Parasta on, jos nää saa johonkin esille, eri ryhmät vähän erilleen, vaikka punainen merkintä akuutteihin - tai jos riittää voimia ja aivoja, niin voi tehdä niin, että laittaa ylemmäs helpot ja kiireelliset, alemmas haastavat ja vähemmän kiireelliset - ja sitten voi voimien mukaan valita sieltä. Jos on parempi olo ja voimia riittää, niin ottaa jonkun haastavamman. Jos taas ei, niin nappaa vaan jonkun helpon, kuten "vie roskat" tai "ompele haalariin nappi jalkalenksulle".

Lappujen on hyvä olla koko ajan näkyvissä, niin että näkee kaikki kerralla. Mä oon ihan vaan laittanut sinitaralla tai sillä liimalappuraidalla oviin ja seiniin kategoria kerrallaan ja pahimmillaan sitä tilaa on vaadittu muutama neliömetri! (Siksi laput saa olla pieniä, just joku post-it tai puolikas postikorttikoko.) Mutta vaikka niitä on paljon, niin se ei vaadi isoa peltoa tai lentokenttää. Konkreettisesti näkyy, että asioita on paljon, mutta ei loputtomasti.

Minä olen ainakin tällä metodilla saanut sitä päänsisäistä kaaosta vähän hallintaan noiden tekemisasioiden suhteen. Ja pään ulkopuolella olevia juttuja on helpompi delegoida muille kuin ajatuksia. Tunnissa pääsee jo alkuun ainakin, ja mua on ainakin yllättänyt miten nopeasti niitä asioita alkaa virrata, kun vauhtiin pääsee. Hyvä on toisaalta huomata se, että jossain vaiheessa ne oikeasti loppuu ne asiat, joita listata. Tietysti uusia tulee koko ajan, mutta se, että et voi istua viikkoa yhteen menoon listaamassa asioita, on todiste siitä että vaikka taakka on musertava ja tavallaan ikuinen, niin sillä on tietyt rajansa.

Tätä metodia voi jatkaa, tilanne muuttuu koko ajan, ja kun laput ovat käsillä, niin aina uuden asian tullessa se kirjoitetaan, heitetään paikalleen ja palataan siihen sitten kun on aika ja mahdollisuuksia. Eihän tämä nyt mikään tyylikkään sisustuksen riemuvoitto ole, mutta ainakin minusta se tyylikäs sisustus ei tällaisessa tilanteessa ole prioriteetilla yksi. Persoonallisuudesta riippuen se voi olla korkeallakin oman hyvinvoinnin kannalta, mutta lappuset voi sitten piilottaa vaikka vaatekaapin oven sisäpuolelle tai jonkun aina auki olevan oven taakse.

Toivottavasti tästä on apua sinulle!