Näppäriä niksejä muilta varasteltuna

Onni on ystävä ja varsinkin useampi sellainen. Suuri ilo on ystävistä, joilla on omia haasteitaan toiminnanohjauksen kanssa - ja aivan erilaisia kuin minulla. Tai sitten samanlaisia, mutta minä en vaan ole vielä tajunnut niitä.

Maailmassa on varmaan aika monta ihmistä, joille käy näin, kun alkaa siivota. Otat keittiönpöydältä likaisia astioita viedäksesi ne tiskiin, mutta ne eivät mahdu tiskipöydälle, koska siinä on paketti perunajauhoja, pussillinen sokeria, osa viime viikon posteista, kuorimaveitsi, rätti, lapsen jouluaskartelu ja kastelukannu, koska suunnittelit toissapäivänä kastelevasi kukat. Laitat likaiset astiat takaisin pöydälle ja otat ne postit viedäksesi siinä olevat laskut työpöydälle. Menet työpöydän ääreen ja siinä muistat, että kirjastokirjat muuten pitää palauttaa, viime viikolla tuli myös muistutuskirje siitä ja olet jo uusinut ne sallitut viisi kertaa.

Menet olohuoneeseen etsimään kirjoja. Muistelet, että yksi saattaa olla sängyn vieressä. Menet sängyn luo, huomaat likaiset sukat ja otat ne ja kirjan käteesi ja menet viemään sukat pyykkiin. Matkalla huomaat hukanneesi kirjan. Etsit sitä pyykkikorista turhaan, joten päättelet että laitoit sen ohi kulkiessasi olohuoneeseen. Ei löydy olohuoneen pöydältä, mutta siinä on oma kirjasi, jonka ajattelet nostaa hyllyyn. Laitat sen paikalleen ja huomaat hyllyssä kirjan, jota et muistanut edes omistavasi ja alat selata sitä.

Yhtäkkiä huomaat, että aikaa on kulunut kolme varttia ja sinä olet saanut vietyä yhdet sukat pyykkiin ja hukattua kirjastokirjan ja viime viikon postit. Päätät ryhdistäytyä ja palaat keittiöön. Huomaat kastelukannun ja menet nyt kastelemaan ne kasvit. Paitsi ne kyllä näyttävät aika surkeilta, koska kastelit ne viimeksi itsenäisyyspäivänä. Tai se oli itse asiassa äitisi, joka sen teki. Pitäisköhän niille antaa jotain lannoitetta? Menet googlaamaan huonekasvien lannoituksesta ja samalla vilkaiset ihan nopeasti sähköpostit, facebookin, keskustelupalstan ja havahdut kahden tunnin päästä. Hyvällä tuurilla olet saanut ostettua ensi kesäksi tomaatinsiemeniä ja kaikkea muuta kivaa puutarhaan. Et kylläkään sitä kukkalannoitetta.

No, viisas ystäväni keksi tähän maailman yksinkertaisimman keinon: munakello. Tai kännykän ajastin - sen löytää ehkä siihen soittamalla helpommin kuin sen munakellon. Kello soimaan vaikka viiden minuutin välein, ja aina piipityksen kuullessasi voit tehdä pienen tarkistuksen: olenko tekemässä sitä mitä minun pitäisi? Kymmenen minuuttiakin voisi olla ok.

Hahmotusongelmista kärsiville sain vinkin ottaa kohteesta valokuva ennen ja jälkeen. Ei niitä julkaista tarvitse, mutta kun usein tuntuu että tässä on raadettu jo vaikka kuinka kauan ja mitään tulosta ei näy. Ota kuva samasta paikasta ja siitä huomaat helpommin, että oletko saanut jotain muutosta aikaan! 

Toiselta ystävältä sain linkin Tampereen kaupungin Nepsy-tukitiimin sivuilta löytyviin tulostettaviin aineistoihin, joita voi varsinkin niille lapsille tulostella suoraankin, ja itselleen ottaa ainakin ideoita ja mallia tehtävien osittamiseen. Osittamisen pohtimisella tulee helposti myös vähän priorisoitua, mistä on hyötyä etenkin jos on tällainen minunlaiseni systeemien kehittäjä. Keittiön siivous kun saattaa helposti lipsahtaa siihen, että en vaan voi siivota, ennen kuin minulla on parempi systeemi mausteiden säilytykseen ja pohdin sitten tunnin, että pitäisikö ne järjestää aakkosjärjestykseen vai käyttökohteen mukaan teemoittain... Hyvällä tuurilla sitten käy niin, että mausteet ovat työhuoneessa, jossa olen tehnyt niistä Excel-taulukon, jossa on listattu mausteiden määrä ja parasta ennen -päiväykset, mutta se kaappiin palauttaminen osoittautuu liian haastavaksi.

Omaan kalenteriini yritän nyt laittaa muistutuksen, että voisin ensi viikolla viimeistellä jonkun noista kuudesta kesken olevasta tekstistäni ;-)